Juha:
“Jokainen ihminen on filmikuvauksen arvoinen, laulussakin lähes sanaillaan. Vaikka kamera on vain väline kuvaajan ja kuvattavan välissä, niin sen ominaisuuksilla on merkitystä koko kuvaushankkeeseen. Filmikuvaus kokee uutta renesanssia ja sen ymmärtää hyvin, sillä vaikka nykyään valokuvataan enemmän kuin koskaan, jotakin kuitenkin on digitaalisuuden myötä haihtunut pois sen erinomaisista puolista huolimatta.
Filmikuvaus on rajallisempaa kuvien määrän suhteen. Varsinainen kuva on valmis pitkähkön prosessin jälkeen. Otoksia ei voi katsoa heti. Kehitys voi mennä pieleen. Se pitää hereillä jo valmistautuessa kuvaustilanteeseen.
Siitä tulee intensiivisempi, hitaampi, hauraampi. Myös filmin rae on jotenkin inhimillisempi. Se tuntuu kunnioittavan ja arvostavan kuvattavaa. Mystiikkaa? Ehkä, filmin rae on kaunista.
Muotokuvauksessa ns. keskikoon kamerallani olen pitänyt yhden rullan metodia hyvänä. Näin otoksia tulee 16, joka on paljon ja kuitenkin niin vähän! Keskikoon filmikoko mahdollistaa suuret vedokset ja kuitenkin kameraa on helppo pitää mukana verrattuna esim palkkikameraan.
Muotokuvauksessa miljöössä vallitseva valo on oleellinen osa lopputulosta, mustavalkokuvassa erityisesti, sillä värien puuttuessa valon ja varjon vuoropuhelun merkitys korostuu.
Myös kinokoon filmikamera toimii hyvin muotokuvauksessa ja erityisesti tilannekuvauksessa. Bändi keikalla ja pitkä valotusaika, rakeinen herkkä filmi, roskatkin saa näkyä!”